Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuu

Taloyhtiöissä ylintä päätösvaltaa käyttää yhtiökokous, mutta vastuu kiinteistöistä ja taloyhtiön arjen pyörittämisestä on pääasiassa taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän harteilla. Myös osakkaalla on omat vastuut ja velvollisuudet.

Kaikin puolin toimivaksi taloyhtiön hallinnointi saadaan, kun osakkaiden valitsema hallitus on motivoitunut tehtävään ja yhteispeli mahdollisen isännöitsijän sekä huoltoyhtiön kanssa on mutkatonta. Tähän pääseminen osaltaan edellyttää osapuolien välistä kunnioittamista.

Välillä hallitusten jäsenet on valittu jopa puoliväkisin rooliin, jossa vastuunkantajasta tehdään syntypukki. Korostettakoon siis, että hallituksen jäsen on henkilö, joka valitaan osakkaiden toimesta edustamaan osakkaiden kantaa hallitukseen. Hallitus on taloyhtiön toimeenpaneva ja päättävä elin, jonka tehtävä on edellä mainitun mukaisesti taloyhtiön omaisuuden hallinta.

Taloyhtiön hallituksen jäsenyys on vapaaehtoista, mistä seuraa, että hallituksen jäsen voi erota koska tahansa. Eroamisesta tulee tällöin ilmoittaa hallitukselle. Hallituksen jäsenen erottamisen suorittaa yhtiökokous. Erityisiä kelpoisuusvaatimuksia hallituksen jäsenille ei täysi-ikäisyyden lisäksi ole asetettu. Esimerkiksi isännöitsijä voi olla hallituksen jäsen. Hallitus on itsenäinen toimielin, joka hoitaa taloyhtiön kiireellisiksi luokiteltavat toimenpiteet sekä isännöitsijän valinnan tai erottamisen. Hallitus kutsuu tarvittaessa koolle yhtiökokouksen.

Konkreettisena esimerkkinä vahingonkorvausvastuusta toimii vanha, monen jo tuntemakin, korkeimman oikeuden ratkaisu. Tapauksessa musiikkiliikkeestä kadulle poistunut mies menehtyi, kun katolta irronnut jäälohkare putosi hänen päähänsä.

Taloyhtiöllä oli kiinteistönhoitoa koskeva sopimus huoltoyhtiön kanssa, mutta sopimuksessa ei erikseen mainittu katolle kertyneen jään poistamisesta tai tarkkailusta. KKO:n mukaan sopimus huoltoyhtiön kanssa olisi pitänyt tehdä niin, että vastuukysymykset eivät jääneet epäselviksi siltä osin, kenen vastuulla on huolehtia vastaavan onnettomuuden ennalta ehkäisemisestä.

Asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja tuomittiin sakkoihin kuolemantuottamuksesta. Hallituksen puheenjohtajan kannalta tilanne olisi ollut toinen, jos hallitus olisi huolellisemmin laatinut sopimuksen huoltoyhtiön kanssa ja sopinut vastuun siirtämisestä (järjestämisvastuu) nimenomaisesti huoltoyhtiölle. Tällöin tuomion olisi mahdollisesti asiassa saanut joku huoltoyhtiön edustajista, joka olisi laiminlyönyt tehtävänsä.

Tampereellakin tapahtui vastaavankaltainen lumiturma, jota koskevassa ratkaisussa hovioikeus kuitenkin päätyi vuonna 2014 päinvastaiseen lopputulokseen. Asunto-osakeyhtiö oli siirtänyt sopimuksella huoltoyhtiölle vastuun kattolumien tarkkailusta, varoituksen järjestämisestä katu- ja piha-alueelle sekä pudotustarpeen ilmoittamisesta isännöitsijälle. Huoltoyhtiön tehtävä oli siis ilmoittaa asiasta isännöitsijälle.

Syyllistyikö huoltoyhtiön työntekijä Tampereen tapauksessa kuolemantuottamukseen? Tätä ei tuomioistuimessa tutkittu, koska syyttäjä ei syyttänyt ketään huoltoyhtiöstä. Oikeudellisesti kyse siis oli tapaturmasta.

Hovioikeus otti tässä Tampereen tapauksessa kantaa isännöitsijän ja hallituksen puheenjohtajan vastuuseen kiinteistönhoitosopimuksen näkökulmasta, jalkakäytävän eristämisen ja varoituksen riittävyyteen, sekä kysymykseen, onko tapahtunutta arvioitava tuottamuksena vai tapaturmana.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja katsoi, että syytettyinä olleet isännöitsijä ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät olleet rikkoneet olosuhteiden edellyttämää ja heiltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, eivätkä huolimattomuudellaan syyllistyneet kuolemantuottamukseen. Kuolemaan johtanut tapahtuma oli vallinneissa olosuhteissa, ja varoituksen järjestäminen huomioon ottaen, ollut yllätyksellinen, minkä takia tapaus on ollut tapaturma.

Yhteenvetona lumiturmista ja hallituksen puheenjohtajan vastuusta voidaan todeta, miten tärkeää on asioiden huolellinen valmistelu hallituksessa. Tarvittaessa on voitava ja uskallettava konsultoida ulkopuolisia ammattilaisia sellaisissa kysymyksissä, joissa maallikon osaaminen ei riitä. Oma osaamattomuus kannattaa tunnustaa. Kukaan ei osaa kaikkea.