Kestävä tiilijulkisivu elementtijulkisivun tilalle

Ennen varsinaisen purkutyön aloittamista on tehtävä ns. suojaussuunnitelma. Suojaussuunnitelmassa tulee olla eriteltynä kaikki suojattavat kohdat ja suojaustavat sekä niistä aiheutuvat haitat asukkaille, mikäli asukkaat eivät poistu asunnoista korjauksen ajaksi.

Ensin rakennuksesta poistetaan vanhojen sandwich-elementtien ulkokuoret. Poistamismenetelmiä ja -laitteita on useita. Esim. As.Oy Kaarenketussa, Vantaalla käytettiin isoa saksimurskainta (kuva 1), jolla ulkokuori pilkottiin palasiksi ja poistettiin. Muista vaihtoehdoista voidaan mainita esim. hydraulipuristin ja pienemmät saksileikkurit. Kuvan iso saksipuristin soveltuu enintään neljän kerroksen korkuisiin taloihin.

Tämän jälkeen aloitetaan vanhan eristeen poistaminen ja puhdistus. Poiston viimeistely suoritetaan raakatyövaiheen jälkeen vielä perusteellisesti kaapimalla ja painepesulla (kuva 2), jotta mahdolliset rakenteeseen kuulumattomat epäpuhtaudet saadaan poistettua ja pohja silotettua ennen uuden lämmöneristeen asentamista.

Uusi lämmöneriste poikkeaa aina jonkin verran alkuperäisestä. Tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin on tarvetta myös eristävyyden parantamiselle, jolla pitkällä aikavälillä säästetään energiakustannuksissa. Uusi eriste ja julkisivumuuraus sekä riittävä tuuletusrako vaatii useimmiten alkuperäisen sokkelin leventämisen. Sokkelin leventämistä varten tutkitaan ensin perustamisolosuhteet eli kestääkö vanha sokkeli uuden sokkelin levennyksen- ja muurauksen painon vai tuleeko sokkelin levennys ulottaa perustuksiin asti. Uuden sokkelin kiinnitys vanhaan runkoon varmistetaan betoniin rouhituilla urilla sekä vinotapituksilla (kuva 3).

Sokkelilevennys raudoitetaan ja valetaan

rakennesuunnittelijan laskelmien ja suunnitelmien mukaisesti. Ennen sokkelin leveyden määritystä tulee rakennuksen seinät "luodittaa" l. tarkistaa seinien suoruus.

Peruskorjattavissa kohteissa on hyvin usein havaittu seinissä isojakin poikkeamia suorasta pystylinjasta. Tästä johtuen tuuletusraon leveys vaihteleekin hyvin usein 30-80 mm:n välillä. Vaikka ilmaraon leveysvaihtelut ovat paikoin suuria, ei sillä ole lopputuloksen kannalta suurtakaan merkitystä. Periaate on kuitenkin se, että uusista seinistä tehdään suoria ja että ilmarako on riittävä. Samassa yhteydessä on hyvä huomioida ja mitata myös vanhojen ikkunoiden sijaintipoikkeamat.

Vanhan kuoren poiston jälkeen asennetaan uudet lämmöneristeet. Eristeiden kiinnitykseen käytetään taustarakenteeseen ankkuroitavia tiilisiteitä. Eristeet asennetaan yleensä ns. kaksikerros- tai kolmikerros asennuksena, jolloin alimmaiseksi tulee ns. pehmeämpi pohjan epätasaisuuksia tasaava mineraalivillaeriste (esim. PAROC UNM 37), ja sen päälle paksumpi eristelevy (esim. PAROC eXtra) ja lopuksi päällimmäiseksi tuulensuojalevy (esim. PAROC WPS 3). Näin uudesta eristekerroksesta tulee varmasti hyvin lämpöä eristävä ja tiivis rakenne. Mikäli pohja vanhan eristeen poiston jälkeen on suhteellisen tasainen, voidaan PAROC UNM-eriste jättää pois.

Uuden sokkelilevennyksen päälle asennetaan myös pieni vinovilla- tai uretaanikaista (kuva 4), jonka päälle asennetaan kumibitumikermi (kuva 5). Vinoon asennettu kermi ohjaa kuorimuurin läpi mahdollisesti tulevan veden alimman tiilikerroksen pystysaumoissa olevien ilma-aukkojen kautta ulos. Kermi toimii myös kapillaarisen kosteuden katkaisijana sekä laakerina sokkelin ja kuorimuurauksen välillä, tasaten mahdollisia rakenteen liikkeistä johtuvia jännityksiä.

Vaihtoehtoisesti uusi tiilijulkisivu voidaan muurata myös esim. Wienerberger Oy:n kehittämän konsolikannatusjärjestelmän varaan, jolloin vältytään sokkelinlevennyksen tekemiseltä (kuva 6). Konsolikannatuksen päälle muurattava julkisivu kiinnitetään taustarakenteeseen, jonka kantavuustarkastelu tulee aina tehdä ennen kannatustavan valintaa. Konsolikannatuksen avulla voidaan säästää sekä aikaa että kustannuksia.

Uuden julkisivun muuraus tulee tehdä ns. viistemuuraustekniikalla (kuva 7), jossa laasti asetetaan tiilen päälle keoksi. Näin laastipurseet minimoidaan ja ilmarakoon putoaa mahdollisimman vähän laastia. Alas pudonneet laastikokkareet poistetaan työn ajaksi vapaiksi jääneistä muurausaukoista heti tuoreeltaan (kuva 8). Muurauksen valmistuttua laastinpoistoaukkoihin asennetaan tiilet. Muurauksen ensimmäiseen tiiliriviin jätetään kuitenkin joka kolmas pystysauma auki, millä varmistetaan sekä rakenteen tuulettuvuus että tiilen takapinnalle mahdollisesti joutuneen veden esteetön poisjohdatus rakenteesta. Näin edetään jokaisen seinäpinnan kohdalla.

Tuulettuva julkisivumuuraus tulee aina jakaa liikuntasaumoin osiin. Liikuntasaumat mahdollistavat lämpötilamuutoksista johtuvat rakenteen liikkeet ja samalla ne estävät halkeamien syntymistä. Liikuntasaumojen paikat pitää huomioida jo muun suunnittelun yhteydessä sekä käydä vielä ne läpi muuraustyökunnan kanssa ennen työn aloittamista.

Julkisivumuuraus sidotaan taustarakenteeseensa tiilisitein mitoitusohjeiden mukaisesti, normaalisti n. 4 kpl/m². Tiilisidetyyppi voi olla esimerkiksi henkaripäällä varustettu Holkki-ramla. Samoilla tiilisiteillä on kiinnitetty myös eristeet alustaansa. Näin edeten rakennuksen uudesta tiilijulkisivusta tulee toimiva, vähän huoltoa kaipaava ja pitkäikäinen.