Kysymys pienehköstä periaatteellisesta asiasta korjaustyössä. Tilasin as oy:n vastuunjakotaulukon mukaisesti isännöitsijältä kahden wc-istuimen vesikalusteiden vuotavien tiivisteiden korjauksen. Korjaustyössä asentaja kännykkään puhuessaan rikkoi toisen istuimen kannen. (läsnä olleen vaimoni kertoman mukaan WC:stä oli kuulunut kännykän soittoääni, puhetta, rusahdus ja kiroilua, jonka jälkeen asentaja poistui rautakauppaan). Asentaja vaihtoi asiakkaalta kysymättä molemmat istuinkannet perusteena, että ne olivat haurastuneet. Työn, joka piti muutaman päivän jälkeen osin uusia, päätyttyä tein välittömästi kirjallisen ilmoituksen isännöitsijälle työn eri vaiheista. Ilmoitin etten maksa rikottua kantta, ja että toisen kannen maksan vaikken senkään vaihtoa ollut tilannut (kannethan eivät kuuluisi as oy:n maksettaviin). Siis työn tilasi ja maksoi aikanaan isännöitsijätoimisto. Asia unohtui tässä vaiheessa. Reilun vuoden kuluttua as oy lähetti laskun, jonka liitteenä oli kopio asennusyrityksen ko työn laskutuksesta, kahdesta WC-istuimen kannesta yhdenmukaisuusperiaatteen pohjalta (eli tilintarkastuksessa oli oikeaoppisesti huomattu kansien osalta väärä laskutus as oy:ltä). Tein as oy:lle kirjallisen valituksen, jonka liitteenä oli kopio em. isännöitsijälle tehdystä ilmoituksesta. Ilmoitin maksavani toisen kannen mutten asentajan rikkomaa. As oy:n ja isännöitsijän vastaus oli että koko lasku pitää maksaa ja että minun pitää itse periä rikotun kannen hinta asennusyritykseltä. Maksoin as oy:lle kahdesta kannesta, mutten ole ryhtynyt toimenpiteisiin asennusyritystä kohta ilmeisen turhana toimenpiteenä (asentajahan vei mennessään ”haurastuneet” kannet) reilun vuoden jälkeen työn, jonka junaili isännöitsijä, jäleen. Meniköhän kaikki 100 %:n oikein? Omalta kannaltani kansien turha vaihto maksoi 70 € eli 20%:ia koko toimenpiteen hinnasta. Mitäpä jos jotakin muuta, jota maallikko ei olisi ymmärtänyt, olisi laskutettu isommalla summalla?